Kaikista täällä mainituista 36 hyveestä tärkein on Urheus.

Ilman Urheutta ei voi mitään muuta hyvettä saavuttaa.

Jumala-filosofi Aristoteles on puhunut Urheudesta syvällisesti, pitäen sitä eettisten hyveiden kruununa.

Urheus on hengen olemus, joka on tarpeellisin kehitykseen hengellisesti, aineellisesti, kaikialla elämässä.

Urheus ei tarkoita pelon puutetta, holtitonta toimintaa, tai kauaskatseettomuutta. Itse asiassa meidän on opittava olemaan tarpeeksi rohkeita kehittämään oikeata toimintaa, käytöstä, ja toimimaan kauaskatseisuudella mielettömyyden helpon polun sijaan.

Se tarkoittaa, että opitaan kohtaamaan pelkuruus, pelko, negatiivisuus sekä esteet - lopulta ylittäen ne korkeammalla tietoisuudella ja ymmärryksellä.

Ilman sitä ei voi puolustaa sitä, mikä on oikein; ei voi koskaan tehdä sitä, mikä on oikein; ei voi koskaan päästä Jumalten polulle, eikä kävellä sitä loppuun.

Jos Urheus puuttuu, silloin kaikki negatiiviset ja alemmat paheet saavat kasvusijaa sielussa, johtaen sen tuhoon.

Meidän on ymmärrettävä, että itsemme kohtaaminen vaatii urheutta. Monella tätä urheutta ei ole. Tehdäksemme urheita tekoja, meidän on opetettava itsemme olemaan urheita eikä pelkurimaisia.

Pelkkä Urheuden soveltaminen riittää sijoittamaan sielun korkeampien sielujen tai jopa Jumalten joukkoon. Tästä syystää esi-isiemme muinaisuskonnoissa urheutta pidettiin ensimmäisenä ja tärkeimpänä hyveenä, joka johti suoraan Elysionin kentille, Valhallan saleihin tai tuonpuoleisen korkeammalle tasolle.

Sankarillisuus ja Urheus ovat Soturin polun, Hengellisen Satanismin, kaksi tärkeintä avainta.