"Sota", sanoi Heraklitus, "on kaikkien asioiden isä".

Maailmassa on kuolematon sota, ja me emme saa kieltäytyä siitä.

Koska sota ei ole ainut herra ja mestari, Jumalat "inhosivat" Marsia allegoriassa hänen mielettömän sodankäyntinsä vuoksi: Mutta kun Marsia ei otettu vastaan tarpeellisen ja tietoisen sodan aikoina, niin kutsuivat Olympuksen perustat häntä, sillä hänen edustamaansa voimaa ei voi kieltää.

Samoin elämässämme on rauhaa ja on sotaa. Jumalamme johtavat meidät kaikista tärkeimpään sotaan, ja he haluavat meidän taistelevan: Sotaan sisäistä tietämättömyyttä, pimeyttä, heikkoutta ja rappiota vastaan.

Koska universumi perustuu sekä rauhaan ja sotaan, lähestymistavat elämään eivät voi keskittyä vain toiseen.

Isä Saatana on julistanut meille, että tulee aika jolloin negatiivisuus tässä maailmassa hiljalleen korvataan positiivisuudella, mutta se aika tulee vasta kun kehitymme ja edistymme valtavasti - ja me olemme hyvin kaukana tästä tilasta.

Saapuminen sinne tapahtuu Sotamme kautta, joka on tarpeellinen evoluutiollemme. Maailmamme nykyinen kaksijakoisuus on perusta tässä todellisuudessa, jota ei voi kieltää.

Sotaa voidaan lieventää ja sitä tulisi välttää. Sota edustaa kilpailemisen äärimmäistä ja holtittominta muotoa; on toisia ja parempia tapoja ilmentää sitä.

Siihen asti, realismin ja luonnollisen järjestyksen mukaan, sota on kieltämättä yksi elämän aspekti. Se on hyväksyttävä, vältettävä, tai sitä on harjoitettava välttämättömissä olosuhteissa Viisaudella.

Ilman viisautta, Areksen edustama voima on vain inhottava muoto ilman olemusta.

Meidän on opittava taistelemaan ja jopa tuhoamaan, sillä vain silloin voimme pelastua tältä muinaiselta elämän hirmuhallitsijalta. Voittamalla sisäisen sodan vältämme ulkoisen sodan.