Luomista ja synnyttämistä voidaan käyttää tässä synonyymeinä.

Tässä universumissa on luonnollinen taipumus tuhoon. Sellaisessa universumissa tuhoaminen on tarpeellista, mutta ei korkein saavutus. On olemassa enemmän.

Tämän fysiikan lain luonnon takia meidän on varmistettava, että keskitämme luovat voimamme ihmisinä parhaalla tavalla omissa sekä muiden elämissä.

Rakennuksen voi tuhota muutamassa hetkessä napalmilla tai pommilla, mutta suuren rakennuksen rakentaminen voi viedä kymmenen vuotta. Rakennuksella on aina elämän tarkoitus, kun taas pommi ruumiillistaa kuoleman käsitettä.

Luominen, tuossa tapauksessa, on pyhempi ja aikaavievempi prosessi; mutta kaikista palkitsevin. Tuhoaminen on sen vastapaino.

Samoin ihminen voi kuolla yllättäen tuhoisasta voimasta, mutta vie hyvin kauan luoda kunnon ihmisolento kasvattamalla se, opettamalla sitä, ja tekemällä siitä korkea-arvoisen olennon.

Elämä on luomisen prosessi ja sitä on vaalittava ja ylläpidettävä universumin pyhimpänä elementtinä, luomisen muotona. Siunattuja ovat ne, jotka luovat elämää.

________

Paraabeli -

Eräs oppilas, joka oli uusi mutta pyhämielinen, kysyi Astartelta: “Kuningatar, sinun temppeliäsi tuhotaan, menenkö puolustamaan sitä romahtamiselta? Se toisi sinulle kunniaa, eikö?”

Astarte vastasi: “Ei, älä mene. Kunniani on sinussa eikä marmorikivissä, jotka tuhoutuvat sellaisinaan.”

Oppilas oli hämmästynyt ja alkoi itkeä, kaatuen maahan: “Miksi, Kuningattareni, hyväksyisit niin suuren julkeuden?”

Sitten hän kuuli vastauksen: “Koska on asioita, joita et voi nähdä niin kuin me ylimmät olennot. Sinun on luotava tämä temppeli, eikä tuhota sitä. Älä ole kuten he, sokeat tuhoajat. Missä he tuhoavat ja poistavat, sinun luotava ja parannettava; kuten kiville, joita he repivät alas, niin käy heidän hautakivilleen…”

“Nyt”, Astarte jatkoi, “Sinä ja perheesi, vie heidät luolaan piiloon, uskolliseni, sillä et ole mieletön tuhoaja kuten he.” Sitten Astarte katosi Eetteriin.

Hämmentyneenä oppilas juoksi takaisin muiden uskovaisten luo ja huusi: “Astarte käski meitä olla tuhoamatta tätä temppeliä!” - “Harhaoppinen, pakene ennen kuin teurastamme sinutkin!”, sanoivat kiihkoilijat. Oppilas juoksi karkuun kotiinsa niin nopeasti kuin kykeni ja huusi vaimoaan ja lapsiaan tuleemaan ulos, ja he tulivat. He ehtivät juuri ajoissa luolaan palavassa kaupungissa.

He nauroivat kun he tuhosivat, ilmaisivat suurta iloa kun he massamurhasivat, eikä mitään jäänyt jäljelle pyhästä rakennuksesta. Kiihkoilijat tappoivat monia, myös köyhän kalastajan, joka tuli piirityksen aikana varoittamaan kaikkia kalareissulla näkemästään: suuri muutos säässä oli tulossa.

Sokeassa tuhon työssä myös kalastaja tapettiin “harhaoppisuudesta” ja “uuden jumalan nimessä”.

Seuraavana päivänä, kun kiihkoilijat nukkuivat väsyneesti, suuri määrä rakeita ja tulvimista osui kylään, jolloin suurin osa ihmisistä hukkui ja muut kuolivat jättimäisiin rakeisiin ilman paikkaa mihin piiloutua. Ei ollut temppeliä, mihin piiloutua, joka olisi suojannut heitä. Sadot oli tuhottu, eikä ihmisillä ollut piilopaikkaa minkään kiven alla. Mutta hurskas, joka kuuli Jumalatarta, piiloutui luolaan ja selvisi. Kalastaja oli piilottanut luolaan puisiin laatikkoihin riittävästi suolattua kalaa, jolla hänen perheensä olisi selvinnyt kaksi kuukautta.

Sitten Astarte näyttäytyi hänelle ja sanoi: “Oppilaani, ymmärrätkö nyt elämän ja olemassaolon vaihtelevuuden? He olisivat voineet korvata ristit ja muuttaa arkkitehtuuria, mutta he tuhosivat mielettömästi sen, mikä olisi suojannut heitä kovina aikoina. Pitkä on heidän kirkouksensa sukupolviin, mutta ei sinun väkesi, joka on siunattua.”

Rouva Astarte, surullisena, jatkoi:

“Samoin eräs heimosi hurskas jäsen tappoi kylän kalastajan, sillä hänet nähtiin “vääränä” kiihkon hetkenä - nyt nälänhätäkin on tullut maahasi. Sinun on opittava luomaan silloin kuin sinun on luotava, ja tuhoamaan vain jos tarpeen tai jos luominen ei ole mahdollista. Olen haudannut kiihkoilijat, sillä he vääristävät voimiani. Jos he olisivat uskoneet Minuun, he olisivat ensin yrittäneet vilpittömästi luoda ja olisivat vain tuhonneet tietoisesti eivätkä koskaan holtittomasti. Sellainen on mielettömän tuhon poikien ja tytärten kohtalo, mutta ei omasi. Muista nämä sanat ikuisesti.”

Nämä olivat Jumalattaren sanat, kun Hän jälleen katosi Eetteriin.

____

Tästä syystä Hengellisessä Satanismissa luominen on laitettava tuhoamisen yläpuolella eettisissä arvoissa. Sillä aivan kuka tahansa voi tappaa tai tuhota, mutta jokainen ei pysty luomaan.

Ne jotka luovat ja pyrkivät luomaan, ulkoisesti tai sisäisesti, pyrkivät lähemmin tulemaan Jumalten lapsiksi.

Naisoppilas kysyi Astartelta: “Miksi tuhoaminen on luomisen alapuolella, eikä samanarvoista?”

Kuningatar vastasi: “Luominen, tyttäreni, vahvistaa itseään. Koska elämme universumissa, missä tuhoaminen on helppoa, mutta luominen on äärettömästi arvokkaampaa. Se on universumin malli, että kaikki tämän maailman olennot ymmärtävät luomisen arvon ja että arvokkaat sielut löytävät tämän taivaallisen voiman, joka on varattu urheille ja lempeäsydämisille.”