IHMISET ELÄMÄSSÄMME

Me satanistit olemme lukumääräisesti pieni ryhmä, mutta kasvamme päivä päivältä enemmän. Valitettavasti elämässämme on ihmisiä, jotka ovat perinpohjaisesti indoktrinoituneet kristillisillä ja muilla vihollisen opetuksilla. Juhlapyhät, sukukokoukset ja muut kokoontumiset voivat olla monille meistä koettelevia hetkiä.

Kristityt tuntevat itsensä vahvoiksi, kun he eivät ole yksin ja kun he ovat ryhmässä, jossa on muita kristittyjä tukemassa heitä, mutta kun he joutuvat kohtaamaan vastakkainasettelun yksin, harvat ovat rohkeita. Niin sanottu "usko" menee ikkunasta ulos. Olen nähnyt näiden ihmisten taittuvan, kun he ovat yksin. He ovat niin heikkoja ja riippuvaisia. Useampi kuin yksi kristitty on lopettanut työnsä minun takiani. He luovat konflikteja, joita he eivät pysty käsittelemään. Useimmat puhuvat puhetta ja siinä kaikki.

Olin ateisti yli viisitoista vuotta. Vihasin kuitenkin kristinuskoa ja sen opetuksia paljon enemmän kuin keskimääräinen ateisti. Minun "jumalanpilkkani" saivat ihmiset kirjaimellisesti kauhistumaan. Useita vuosia sitten, kun työskentelin kolmannessa vuorossa 24 tunnin ravintolassa, eräs nynny tuli sisään ja istui tiskille. Eräänä iltana tämä nynny sekaantui erään LaVey-satanistiteinin ja minun väliseen keskusteluun, joka ei koskenut häntä. Annoin hänelle selkään ja lähdin pois, koska vuoroni oli ohi, ja sitten hän oli hiljaa. Heti kun olin poistunut ovesta, [poikani työskenteli siellä myös tarjoilijana] kristitty nynny lähestyi häntä ja alkoi puhua "Jumalasta". Poikani huusi: "VITTUUN JUMALA!" Kaveri säikähti heti, ja näytti hyvin uhatulta.

Useimmat kristityt ovat heikkoja, olivatpa he sitten työtovereita, perheenjäseniä tai mitä tahansa. Harvoin näkee yhden seisovan yksin useita meitä vastaan. Tietenkin, kun kristityt ovat ryhmässä yhtä henkilöä vastaan, tilanne on monesti erilainen. Kolme kristittyä uhkasi minua fyysisellä väkivallalla sen jälkeen, kun he olivat puhuneet minulle julkisen kirjaston ulkopuolella. Kerroin heille, mitä ajattelin heidän nasaretilaisestaan. Tietenkin siitä seurasi kiihkeä sananvaihto, ja kaikki kolme toistivat toistuvasti samoja mielettömiä lauseita ilman loogisia tai järkeviä perusteluja. Ainoa asia, mitä heillä oli tarjota, oli mahdollinen fyysinen väkivalta eikä mitään muuta. Yksi näistä pelleistä oli pastori. Sain tämän selville myöhemmin, kun tunnistin hänet kirkkoaan mainostavasta televisiomainoksesta. Kieltäydyin perääntymästä, ja kun he näkivät, että vastakkainasettelu johtaisi uusiin tilanteisiin, he lähtivät. Olen riidellyt tarpeeksi heidän kanssaan, eikä heillä ole ikinä mitään sanottavaa. He aloittavat riitoja, joita he eivät voi lopettaa, koska heillä ei ole vastauksia.

Useimmat näistä kristityistä eivät etene mihinkään. Saatana antaa meille voimaa, jota heillä ei ole. Katson heitä ja näen, kuinka heikkoja useimmat heistä ovat, kuinka he ovat tarvitsevia ja riippuvaisia toisten hyväksynnästä. Sellainen johtaa heidät kristinuskoon alun perin. Saatana kulkee luonnostaan yksin. Ei ole mitään pikkumaista perseennuoleskelua tai mukautumista muiden "odotuksiin" ja standardeihin. Me olemme eliittiryhmä. Emme kumarra ketään. Meillä on valta repiä heidät ja sylkeä heidät ulos, ja he tietävät sen myös.

Kristityt sanovat minulle, että he rukoilevat puolestani, minä sanon heille, että rukoilen heidän puolestaan, ja sitten he huolestuvat. Olen nähnyt omakohtaisesti, mitä on käynyt niille typeryksille, jotka ovat olleet tarpeeksi tyhmiä "rukoilemaan" puolestani. Saatana ja demonit rankaisevat niitä, jotka ahdistelevat meitä, eivät aina heti, vaan antakaa vain aikaa.

Niiden kohdalla, joista todella välitämme ja joita rakastamme, heidän muistamisensa rituaaleissamme voi tehdä ihmeitä.

-Ylipapitar Maxine Dietrich

Takaisin saarnoihin