Inkvisition alkamisajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta useimmat lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että se alkoi katolisen paavi Gregorius IX:n kuuden ensimmäisen vuoden aikana vuosina 1227- 1233. Vuosina 1227-1241 hallinneeseen paavi Gregorius IX:ään viitataan usein "inkvisition isänä".

Inkvisitio oli kristittyjen ja heidän juutalaisen juurensa harjoittama kidutus-, silpomis-, joukkomurha- ja ihmishenkien tuhoamiskampanja. Kirkko kasvatti valtaansa, kunnes sillä oli täysi valta ihmiselämään, sekä maalliseen että uskonnolliseen.
Vatikaani ei ollut tyytyväinen alueellisten johtajien edistymiseen harhaoppisuuden kitkemisessä. Paavi Innocentus III tilasi omat inkvisitorinsa, jotka vastasivat suoraan hänelle. Heidän valtansa virallistettiin paavin bullassa 25. maaliskuuta 1199.⁷ Innocentus julisti, että "jokainen, joka yritti tulkita henkilökohtaista jumalakäsitystä, joka oli ristiriidassa kirkon dogman kanssa, on poltettava säälimättä".⁸

Helpottaakseen inkvisiittoreiden työtä paavi Innocentius IV määräsi vuonna 1254, että syyttäjät voivat pysyä nimettöminä, mikä esti uhreja kohtaamasta heitä ja puolustautumasta. Monissa kirkoissa oli arkku, johon ilmiantajat saattoivat sujauttaa kirjallisia syytöksiä naapureitaan vastaan. Kolme vuotta myöhemmin hän antoi luvan ja virallisesti suvaitsi kidutuksen keinona saada harhaoppisuuden tunnustukset.⁹
Uhreja kidutettiin yhdessä huoneessa, ja jos he tunnustivat, heidät vietiin pois kammiosta toiseen huoneeseen tunnustamaan inkvisiittoreille. Näin voitiin väittää, että tunnustukset annettiin ilman voimankäyttöä. Inkvisition laki korvasi tavallisen lain. Sen sijaan, että pidettiin syyttömänä kunnes syyllisyys todistetaan, oli kidutettava syyllinen, kunnes syyttömyys todistetaan.

Inkvisitorit rikastuivat, sillä he ottivat vastaan lahjuksia ja sakkoja varakkailta, jotka maksoivat välttääkseen syytteen nostamisen. Rikkaat olivat kirkon ensisijaisia kohteita, ja kirkko takavarikoi heidän omaisuutensa, maansa ja kaiken, mitä heillä oli sukupolvien ajan. Inkvisitio otti haltuunsa kaiken uhrien omaisuuden syytteen nostamisen jälkeen. Syyttömyyden todistamiseen oli hyvin vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia, joten tämä on yksi tapa, jolla katolinen kirkko vaurastui. Paavi Innocentius totesi, että koska "Jumala" rankaisi lapsia vanhempiensa synneistä, heillä ei ollut oikeutta olla laillisia perillisiä vanhempiensa omaisuuteen. Elleivät lapset tullut vapaasti ilmiantamaan vanhempiaan, he jäivät pennittömiksi. Inkvisitorit jopa syyttivät kuolleita harhaoppisuudesta, joissakin tapauksissa jopa seitsemänkymmentä vuotta heidän kuolemansa jälkeen. Uhrien luut kaivettiin esiin ja poltettiin ja kaikki omaisuus takavarikoitiin perillisiltä, jolloin he jäivät tyhjän päälle.¹⁰

Inkvisitoreiden toimilla oli tuhoisia vaikutuksia talouteen, sillä ne jättivät kokonaisia yhteisöjä täysin köyhtymään, kun taas kirkko mässäili rikkauksillaan. He rampauttivat taloutta myös pitämällä tiettyjä ammatteja epäilyttävinä. Inkvisitoijat pitivät painettua sanaa uhkana kirkolle ja puuttuivat kirjapainon keksimisen myötä 1400-luvulla syntyneeseen viestintään. Karttoja, kartografeja, kiertäviä kauppiaita ja kauppiaita epäiltiin ankarasti; he kaikki olivat uhka kirkolle.

Vaikka kirkko oli alkanut murhata harhaoppisina pitämiään ihmisiä 4. vuosisadalla ja uudelleen vuonna 1022 Orléanissa, vuonna 1231 annetuissa paavin säädöksissä vaadittiin, että harhaoppiset surmataan tulella. Ihmisten polttaminen kuoliaaksi esti verenvuodatuksen. Joh. 15:6: Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Nykyään todistettu pedofilia on vain pieni esimerkki useimpien kristittyjen mielenvikaisuudesta ja kieroutuneesta, vääristyneestä mielestä ja siitä, mihin kaikki heidän saamansa valta johtaa.

Noitavainot vuosina 1450-1750 olivat sitä, mitä R. H. Robbins [The Encyclopedia of Witchcraft and Demonology] kutsui "järkyttäväksi painajaiseksi, länsimaisen sivilisaation törkeimmäksi rikokseksi ja syvimmäksi häpeäksi". Tänä 300 vuoden ajanjaksona kirkko tehosti viattomien ihmisten joukkomurhia ja järjestelmällistä kidutusta. Kiduttajille annettiin niin paljon aikaa kuin he tarvitsivat kiduttaakseen uhrejaan. Useimmat tuomioistuimet vaativat, että ennen kidutusta uhri oli ajettava paljaaksi huolellisesti sillä väitteellä, että uhrin vartalokarvoihin huomaamatta jäänyt demoni saattoi puuttua kiduttajien aiheuttaman kivun vaimentamiseen tai vastata uhrin puolesta.¹¹

Lääkärit olivat paikalla, jos näytti siltä, että uhri saattaisi kuolla kidutukseen. Uhrin annettiin sitten toipua hieman ennen kuin kidutusta jatkettiin. Jos uhri kuoli kidutuksen aikana, inkvisiittorit väittivät, että paholainen puuttui asiaan säästääkseen uhria lisäkivuilta tai estääkseen häntä paljastamasta salaisuuksiaan.¹² Pyörtyneiden sieraimiin kaadettiin etikkaa, jotta heidät saataisiin elvytettyä. Uhrien perheiden oli lain mukaan korvattava tuomioistuimille kidutuksesta aiheutuneet kustannukset. Kirkko takavarikoi kokonaisia kartanoita. Papit siunasivat kidutusvälineet ennen niiden käyttöä. Tiettyjä välineitä käytettiin maksimaalisen kivun aiheuttamiseksi; kiistaton todiste sairaasta kristillisestä mielestä:

JUUDAKSEN KEHTO

Uhri vedettiin köyden tai ketjun avulla ylös ja laskettiin sitten alas. Kiduttaja kontrolloi painetta kiinnittämällä uhriin painoja tai keinuttamalla tai nostamalla ja laskemalla uhria eri korkeuksista.

Brodequin [Saappaat] Brodequinia käytettiin jalkojen murskaamiseen kiristämällä laitetta käsin tai käyttämällä vasaraa kiilojen lyömiseen luiden murskaamiseksi, kunnes luuydin purskahti ulos. Ihmiset, jotka menettivät tajuntansa, tuomittiin edelleen, koska tajunnan menettäminen väitettiin olevan paholaisen temppu kivun välttämiseksi.

Jalkoihin levitettiin öljyä, silavaa ja rasvaa ennen niiden paahtamista nuotiolla. Kipua pyrittiin hillitsemään tai lisäämään seulan avulla, sillä tulelle altistumista jatkettiin ja lopetettiin maksimaalisen kärsimyksen aikaansaamiseksi. Eräänä muunnelmana jotkut uhrit pakotettiin myös käyttämään suuria nahka- tai metallikenkiä, joihin kaadettiin kiehuvaa vettä tai sulaa lyijyä.

Roikuttaminen ja Strappado

Uhrin kädet sidottiin selän taakse. Sitten heidät vedettiin ylös kidutuskammion kattoon hihnapyörän ja köyden avulla. Seurauksena oli sijoiltaanmeno. Kristityt pitivät tätä menetelmää parempana, koska siitä ei jäänyt näkyviä kidutusjälkiä. Uhriin kiinnitettiin usein raskaita painoja kivun ja kärsimyksen lisäämiseksi.
Kyykytys oli kidutuksen äärimmäisempi muoto. Menetelmässä sidottiin jopa satoja kiloja painavia painoja, jotka irrottivat raajoja nivelistään. Tämän jälkeen kristitty inkvisiittori irrotti köyden nopeasti, jotta uhri putosi kohti lattiaa. Viimeisellä sekunnilla kristitty inkvisitioitsija veti jälleen köydestä. Tämä poisti sijoiltaan lähes kaikki uhrin luut.

Monia ripustettiin myös ylösalaisin, kunnes he kuristuivat.

Harhaoppisen haarukka

Tätä välinettä käytettiin usein uhrin hiljentämiseen matkalla polttopuuhun, jotta hän ei voinut paljastaa mitä kidutuskammiossa oli tapahtunut tai puolustaa itseään millään tavoin.

Lihan repiminen

Kristityt papit nauttivat lihan repimisestä ja ratkomisesta. Katolinen kirkko oppi, että ihminen saattoi elää siihen asti, että iho oli nyljetty vyötäröä myöten kun uhria nyljettiin elävältä. Usein repijät kuumennettiin punaisen kuumiksi ja niitä käytettiin naisten rintoihin ja molempien sukupuolten sukupuolielimiin.

Rintojen repijät

Rautainen kidutustuoli oli piikeillä nastoitettu. Uhri kiinnitettiin alasti ja tuolin alla sytytettiin tuli. Myös raskaita esineitä käytettiin. Ne asetettiin uhrin päälle lisäämään piikkien aiheuttamaa kipua. Myös vasaroilla annettiin iskuja. Usein tuolin kanssa käytettiin myös muita kidutuslaitteita, kuten edellä kuvattuja lihaa repiviä pihtejä ja jalkoja murskaavia ruuveja.

Kallonmurskain
Tämä puhuu puolestaan. Kristityt papit suosivat tätä laitetta, koska se ei jättänyt näkyviä jälkiä, ellei kalloa murskattu kokonaan, jota tapahtui:

Teline

Teline eli tikkaat oli toinen laite, jota käytettiin laajalti. Menetelmänä oli asettaa alaston tai lähes alaston uhri vaakasuoraan tikkaille tai telineeseen. Kädet ja jalat sidottiin köysillä kiristyssiteen tavoin. Solmua voitiin kiertää tasaisesti köysien kiristämiseksi ja uhrin venyttämiseksi niin, että lihakset ja nivelsiteet repesivät ja luut murtuivat. Usein uhrin päälle asetettiin raskaita esineitä kivun lisäämiseksi. Kirkko piti tätä "yhtenä lievemmistä kidutusmuodoista".

Pyörä

Alaston uhri venytettiin kasvot alaspäin maahan tai teloituslaituriin, kädet ja jalat levällään ja sidottiin paaluihin tai rautarenkaisiin. Ranteiden, kyynärpäiden, nilkkojen, polvien ja lantion alle asetettiin puiset ristipuut. Sitten inkvisiittori murskasi raaja toisensa jälkeen ja nivel toisensa jälkeen, myös olkapäät ja lonkat, rautaisella pyörän terällä varoen, ettei uhri kuolisi. Murskattujen luiden sirpaleita, verta roiskui kaikkialle, ja uhrin koko luusto oli murskattu ja survottu. Sen jälkeen murskatut raajat "punottiin" suuren pyörän kehiin.

Pyörän on pakko olla yksi karmeimmista kidutuslaitteista. Ideana on, että uhrien raajat murskataan ja kietoutuvat pyörän kehien ympärille, jolloin ne kiinnittyvät pyörään.

Peukaloruuvi Peukaloruuvi oli laite, johon uhrin peukalot asetettiin ja murskattiin järjestelmällisesti. Samanlaisia laitteita käytettiin varpaisiin. Peukaloruuveja käytettiin usein samaan aikaan kuin strappadoa ja muita kidutuslaitteita kivun lisäämiseksi.

Vesikidutus Uhri riisuttiin ja sidottiin penkkiin tai pöytään, ja suppilo työnnettiin ja painettiin hänen kurkkuunsa. Vettä kaadettiin suppiloon täysin kannuin, ja hänen nenäänsä puristettiin, jolloin hänet pakotettiin nielemään. Kun tämä toistettiin niin monta kertaa, että uhrin vatsa oli melkein puhkeamassa, penkkiä tai pöytää kallistettiin niin, että uhrin pää osoitti kohti lattiaa. Vatsassa oleva vesi painoi kivuliaasti uhrin keuhkoja ja sydäntä. Tähän ei liittynyt vain uskomatonta kipua, vaan myös tukehtumisen tunne. Inkvisitorit hakkasivat vatsaa myös moukarilla niin, että vatsa repeytyi sisäisesti. Toisessa muunnelmassa uhri pakotettiin nielemään suuria määriä vettä yhdessä solmitun narunpätkän kanssa. Sitten narut revittiin väkivaltaisesti uhrin suusta, mikä johti uhrin sisälmysten poistamiseen.

Rautaneitsyt toiselta nimeltään ”Neitsyt Maria” Tämän laitteen etupuolella oli Neitsyt Marian patsas, jonka sisällä oli piikkejä, teräviä veitsiä tai nauloja. Vipuvivut liikuttivat patsaan käsivarsia ja murskasivat uhrin veitsiä ja nauloja vasten.

Muita laitteita ja menetelmiä:

• Pakkosyöttö liian suolatuilla elintarvikkeilla jotka johtivat äärimmäiseen janoon, ja sitten veden epääminen.

• Upottaminen kiehuvaan veteen, johon oli lisätty kalkkia.

• Kahden tai useamman inkvisiittorin harjoittama raahaaminen edestakaisin piikkirautapantaan kiinnitetyillä köysillä. Tämä repi uhrin kaulan lihaa. Variaatioissa käytettiin ruuveja, joita voitiin kiristää.

• Rukousjakkara. Piikkilauta, jonka päällä uhri pakotettiin polvistumaan.

• Rautapiikeillä varustettu jalkapuu.

• Uhrien hidas paahtaminen tulessa.

• "Noitakävelyssä” uhri pakotettiin kävelemään edestakaisin päiväkausia, kunnes hän oli täysin uupunut. Eräs variaatio tästä oli se, että uhri istutettiin risti-istuntaan puujakkaralle, eikä hän saanut liikkua tai nukkua. Jotkut uhrit olivat jopa 80-vuotiaita.

• "Selkäsauna". Samanlainen tapa kuin rautapanta, mutta pään ympärille sidottiin tiukasti köysi ja uhria kiskottiin edestakaisin.

• "Turkat." Nämä olivat eräänlainen muunnelma pihdeistä, joita käytettiin kynsien irrottamiseen.

• Monet heitettiin likaisiin tyrmiin, joissa ei ollut valoa eikä ihmiskontakteja, minkä lisäksi heidät usein kahlittiin tai suljettiin jalkapuuhun.

• "Hengityksen yläpuolelle pistäminen" - muinainen uskomus, jonka mukaan noitien verenvuodatus suun ja nenän yläpuolelta rikkoisi loitsun, yllytti inkvisiittoreita repimään lihaa, pistämään neuloja ja muita välineitä uhrin kasvoihin.

Galileo Galilei, kuuluisa italialainen tähtitieteilijä ja fyysikko, oli yksi inkvisition tunnetuimmista uhreista. Jotkut hänen vihollisistaan toimittivat Rooman inkvisiittoreille kirjeen, jossa hän yritti osoittaa kopernikaanisen teorian, jonka mukaan maapallo ei ole maailmankaikkeuden keskus. Hänet tuomittiin vuonna 1633 ja todettiin syylliseksi harhaoppiin. Hänet pakotettiin vetäytymään [peruuttamaan lausuntonsa julkisesti] ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kotiarestiin. Vuonna 1979 paavi Johannes Paavali II julisti, että roomalaiskatolinen kirkko "saattoi erehtyä tuomitessaan hänet", ja hän perusti komission tutkimaan tapausta.13 Vuonna 1993 katolinen kirkko armahti Galileon "virallisesti". Toisin sanoen se antoi hänelle anteeksi sen, että hän opetti planeettojen kiertävän Aurinkoa, eikä Maata.

Ihmishenkien menetys:

• Salzburg, Itävalta, 1677-1681 yli 100 murhattua.

• Pyreneiden baskialue; 1608 lakimies Pierre de Lancre lähetettiin alueelle "kitkemään ja tuhoamaan ne, jotka palvoivat pakanallisia jumalia". Yli 600 kidutettiin ja murhattiin.

• Noitatuomari Henri Boguet n. 1550-1619 lähetti noin 600 uhria kuolemaan Burgundissa, joista monet olivat nuoria lapsia, joita kidutettiin järjestelmällisesti ja poltettiin sitten elävältä.

• Eräs raskaana oleva nainen poltettiin elävältä, ja trauman vuoksi hän synnytti ennen kuolemaansa. Vauva heitettiin takaisin liekkeihin.

• Moran ruotsalainen kaupunki, 1669, yli 300 murhattua. Heidän joukossaan 15 lasta. Kolmekymmentäkuusi 9-15-vuotiasta lasta pakotettiin kävelemään ja heitä hakattiin sauvoilla käsille kerran viikossa kokonaisen vuoden ajan. Kaksikymmentä nuorinta lasta, kaikki alle 9- vuotiaita, ruoskittiin käsillään kirkon ovella kolmena sunnuntaina peräkkäin. Monia muitakin hakattiin ankarasti noitarikoksista.

• Skotlannissa Oliver Cromwellin vallan aikana vuonna 1661 murhattiin yhteensä 120 noitaa yhden kuukauden aikana. Arviot kuolleiden kokonaismäärästä ovat olleet jopa 17 000 vuosina 1563-1603.

• Saksan Würzburgissa kansleri kirjoitti kuvaavan kertomuksen vuonna 1629:
  "...siellä on kolmesataa kolme- tai nelivuotiasta lasta, joiden sanotaan olleen yhdynnässä paholaisen kanssa. Olen nähnyt seitsemänvuotiaita lapsia tapettavaksi, ja rohkeita pieniä oppineita kymmenen, kahdentoista, neljäntoista ja viidentoista vuoden ikäisiä..."
  Vuosien 1623 ja 1633 välillä noin 900 "noitaa" teloitettiin Würzburgissa. Tätä ylläpitivät suurelta osin jesuiitat.

• Trevesin kronikoitsija kertoi vuonna 1586, että inkvisiittorit hävittivät kahden kylän koko naisväestön. Vain kaksi naista jäi eloon.

• Tunnettuja tapauksia olivat muun muassa temppeliritarit, Jeanne d'Arc, joka kahlittiin kaulasta, käsistä ja jaloista ja lukittiin ahtaaseen rautahäkkiin, sekä Galilei, joka totesi, että Maa pyöri auringon ympäri eikä ollut maailmankaikkeuden keskus, kuten kirkko opetti (ks. edellä).

Edellä mainitut kertomukset on otettu David Pickeringin kirjoittamasta Cassel Dictionary of Witchcraft -teoksesta.

Sunnuntaina 12. maaliskuuta 2002 paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi "kirkkonsa viimeisten 2000 vuoden aikana tekemiä virheitä".

VIITTAUKSET:

¹The Dark Side of Christian History kirjoittanut Helen Ellerbe, sivu 124
²Cassel Dictionary of Witchcraft toimittanut David Pickering, artikkelista "Germany", sivu 108
³Cassel Dictionary of Witchcraft toimittanut David Pickering, artikkelista "Inquisition", sivu 146
⁴World Book Encyclopedia, artikkelista "Inquisition" ©1989 ©1989
⁵Wizards and Sorcerers toimittanut Tom Ogden, artikkelista "Inqusition"
⁶The Dark Side of Christian History toimittanut Helen Ellerbe, sivu 77
⁷Wizards and Sorcerers toimittanut Tom Ogden, artikkelista "Inquisition"
⁸The Dark Side of Christian History toimittanut Helen Ellerbe, sivu 77
⁹Wizards and Sorcerers toimittanut Tom Ogden
¹⁰The Dark Side of Christian History toimittanut Helen Ellerbe, sivu 80
¹¹Cassel Dictionary of Witchcraft toimittanut David Pickering artikkelista "Torture"
¹²Cassel Dictionary of Witchcraft toimittanut David Pickering, artikkelista "Torture"
¹³World Book Encyclopedia artikkelista "Galileo" ©1989 ©1989

TAKAISIN KRISTINUSKON PALJASTAMISEEN