Katukauppias Berliinissä, NS-Saksa
Katukauppias Berliinissä, NS-Saksa
Kansallissosialistinen Saksa:
Kansallissosialistisen Saksan hallitus ja virkamiehet pyrkivät kovasti ylläpitämään ja noudattamaan kansallissosialismin etiikkaa, kuten kaikki aidot kansallissosialistit, jopa sen jälkeen, kun NS-Saksa oli hävinnyt niin sanotussa ensimmäisessä sionistisessa sodassa.
Niinpä NS-Saksassa muslimien ja buddhalaisten kaltaisia ryhmiä kunnioitettiin täysin, ja niiden sallittiin harjoittaa uskontoaan vapaasti. Ennen sotaa NS-Saksa auttoi järjestämään Berliinissä yleis-islamilaisen maailmankongressin. Berliinissä oli kukoistavia muslimi- ja buddhalaisyhteisöjä, ja Berliinin moskeija järjesti säännöllisiä rukouksia jopa sotavuosina, ja niihin osallistui arabeja, intialaisia, turkkilaisia, afganistanilaisia ja monien muiden rotujen edustajia. Berliinin moskeija olikin yksi harvoista rakennuksista, jotka selvisivät tappavista, umpimähkäisistä pommituksista, ja vaikka se vaurioitui, se oli selvästi tunnistettavissa moskeijaksi ympäröivien raunioiden keskellä.
NS-Saksassa asui maanpakolaisia monista eri kansoista, mukaan lukien arvostettuja henkilöitä, kuten Intian kansallisen armeijan johtaja Subhas Chandra Bose ja Jerusalemin suurmufti Mohammed Amin al-Husseini. Molemmat saivat merkittävää taloudellista tukea Saksan hallitukselta, ja molemmat tekivät innokkaasti yhteistyötä Hitlerin kanssa.
Lisäksi oli tietenkin liitto Japanin kanssa, ja samalla kun liittoutuneet - ja erityisesti amerikkalaiset - elvistelivät ja levittivät halventavaa japaninvastaista propagandaa (monet amerikkalaiset sotilaat olivat sitä mieltä, että "japsit" eivät olleet ihmisiä), saksalaiset ylistivät heidän hyveitään ja pitivät heitä "taistelutovereina". Samalla kun saksalaiset kunnioittivat amiraali Isoroku Yamamotoa yhdellä korkeimmista urhoollisuudesta annettavista kunniamerkeistä, tammilehtien ja miekkojen kanssa varustetulla ritariristillä, amerikkalaiset sotilaat hävittivät häikäilemättä japanilaisia sotilaita, sillä heillä oli yleinen käytäntö, että he eivät ottaneet vankeja ja teloittivat kaikki japanilaiset sotilaat, jotka antautuivat. Saksa muuten kunnioitti myös kahta muuta japanilaissoturia myöntämällä heille tammilehtisen ritariristin.
NS-Saksan, SS:n ja erilaisten muslimi- ja arabijärjestöjen välillä oli tietenkin yhteyksiä jo ennen ensimmäistä sionistista sotaa. Esimerkiksi egyptiläinen Vihreäpaita-järjestö kunnioitti sekä Mussolinia että Adolf Hitleriä, ja Hassan Al-Banna, Muslimiveljeskunnan perustaja (joka elää edelleen Hamasin kaltaisissa järjestöissä), esitti useita kohteliaita huomautuksia Hitleristä. Irakissa oli myös kansallissosialismia kannattava vallankaappausyritys, jota johti Rashid Ali.
Kun britit kohtelivat arabeja Egyptissä ja Palestiinassa valloitettuina alamaisina, saksalaiset kohtelivat heitä tasavertaisina, tovereinaan ja kunnioittivat heidän kulttuuriaan, ja vielä tänäkin päivänä Egyptin kaltaisissa paikoissa monet arabit muistelevat mielellään tapaamisiaan näiden "natsien" kanssa. Itse asiassa Egyptistä tuli sodan jälkeen eräänlainen kansallissosialistien turvapaikka, ja sadat entiset SS- ja saksalaisupseerit auttoivat sodan jälkeistä Ison-Britannian vastaista Gamal Abdal Nasserin hallitusta. Nasser oli yhteydessä Muslimiveljeskuntaan ja sukua egyptiläiselle kustantajalle, joka julkaisi Mein Kampfin arabiankielisen version.
Näihin SS- ja saksalaisiin upseereihin kuuluivat muun muassa kenraalimajuri Otto Ernst Remer, Joachim Däumling, entinen Düsseldorfin Gestapon päällikkö, ja SS-upseeri Bernhard Bender, jonka väitettiin myös kääntyneen islamiin.
Paljastavimpia ovat ehkä NS-Saksan, SS:n ja eri juutalaisjärjestöjen väliset ystävälliset yhteydet. SS-upseeri Adolf Eichmannin tiedetään matkustaneen Palestiinaan sotaa edeltävinä vuosina, jossa hän tapasi juutalaisia uudisasukkaita, juutalaisjohtajia ja saksalaisia agentteja. Hänen suhteensa näihin juutalaisiin olivat aina hyvin sydämelliset ja ystävälliset.
Erityisen kiinnostavaa on juutalaisen Irgun Zevai Leumi -ryhmän (jonka britit tunsivat Palestiinassa nimellä Sternin jengi) yritys tehdä yhteistyötä Hitlerin ja Saksan kanssa vuonna 1941:
"Sillä ehdolla, että Saksan hallitus tunnustaa 'Israelin vapauden liikkeen' (Lehi) kansalliset pyrkimykset, kansallinen sotilasjärjestö (NMO) ehdottaa osallistumista sotaan Saksan puolella…" [Asiakirjan numero E234151-8 Yad Vachemissa Jerusalemissa]
Saksan NS-hallitus kieltäytyi kuitenkin tunnustamasta tällaisia juutalaisten "kansallisia pyrkimyksiä", koska se oli ristiriidassa heidän liittolaisensa Mohammed Amin al-Husseinin politiikan kanssa, joka vastusti juutalaisvaltion perustamista Palestiinaan. Näin ollen juutalaisten yhteistyöyritys epäonnistui.
Johtopäätös: Waffen-SS:n kenraali Leon Degrellea lainaten:
"Saksalainen rotusyrjintä tarkoitti oman rodun luovien arvojen uudelleen löytämistä, oman kulttuurin uudelleen löytämistä. Se oli huippuosaamisen etsimistä, jaloa ihannetta. Kansallissosialistinen rasismi ei ollut muita rotuja vastaan, se oli oman rodun puolesta. Se pyrki puolustamaan ja parantamaan omaa rotuaan ja toivoi, että kaikki muut rodut tekisivät saman itselleen. Tämä kävi ilmi, kun Waffen SS laajensi rivejään 60 000 islamilaiseen SS:ään. Waffen SS kunnioitti heidän elämäntapaansa, tapojaan ja uskonnollista vakaumustaan. Jokaisessa islamilaisessa SS-pataljoonassa oli imaami, jokaisessa komppaniassa mullah. Yhteinen toiveemme oli, että heidän ominaisuutensa saisivat parhaan mahdollisen ilmaisunsa. Tämä oli meidän rasismimme. Olin läsnä, kun jokainen islamilainen toverini sai Hitleriltä henkilökohtaisen lahjan uuden vuoden aikana. Se oli riipus, jossa oli pieni Koraani. Hitler kunnioitti heitä tällä pienellä symbolisella lahjalla. Hän kunnioitti heitä sillä, mikä oli heidän elämänsä ja historiansa tärkein osa. Kansallissosialistinen rasismi oli uskollinen saksalaiselle rodulle ja kunnioitti täysin kaikkia muita rotuja." Leon Degrelle - Eepos: The Story of the Waffen SS (luento pidetty vuonna 1982). Jäljennös lehdessä The Journal of Historical Review, vol. 3, no. 4, s. 441-468.
Olen itse pyrkinyt ymmärtämään elämämme tarkoitusta ihmisinä ja siksi opiskellut omakohtaisesti ja käytännönläheisesti useimpia maailman suurimpia uskontoja - buddhalaisuutta, taolaisuutta, hindulaisuutta, kristinuskoa, islamia - sekä filosofiaa Aristoteleesta Heideggeriin, kirjallisuutta Homeroksesta Mishimaan ja tiedettä sen varhaisimmista alkulähteistä lähtien. Olen viettänyt pitkiä tunteja päivästä toiseen, usein viikosta ja joskus kuukaudesta toiseen keskustellen muslimioppineiden, buddhalaisten ja taolaismestareiden, kristittyjen pappien ja teologien, hindulaisaskeettien ja lukuisten tavallisten ihmisten kanssa, jotka edustavat eri uskontoja, kulttuureja ja rotuja. Itse elämäni, itse kokemukseni maailman eri kulttuurien ja uskontojen parissa paljastaa kansallissosialismin totuuden: sen pyrkimyksen harmoniaan, kunniaan ja järjestykseen. Oma elämäni, kokemukseni ja kansallissosialistiset kirjoitukseni paljastavat kansallissosialismin vastustajien propagandavalheet: niiden yhteiskuntasuunnittelijoiden, jotka ovat pyrkineet ja pyrkivät maailmanlaajuisen kulutuskapitalismin koronkiskonnan avulla riistämään tätä planeettaa ja sen kansoja ja tuhoamaan siten monimuotoisuuden ja erilaisuuden ja kaiken sen, mikä on jaloa ja evoluutiota edistävää.
Todellinen, aito kansallissosialisti ei "vihaa" muita rotuja edustavia ihmisiä, aivan kuten kansallissosialistit eivät ole epäkunnioittavia muita rotuja edustavien ihmisten tapoja, uskontoa ja elämäntapaa kohtaan.
Kuten olen sanonut ja kirjoittanut monta kertaa, me kansallissosialistit kunnioitamme muita kulttuureja ja muiden rotujen edustajia, koska puolustamme kunniaa. Kunnia tarkoittaa sivistyneisyyttä, se tarkoittaa käytöstapoja: kohteliaisuutta, julkisuudessa hillittyä käyttäytymistä ja niin edelleen. Kunnia tarkoittaa sitä, että ihmisiä kohdellaan kohteliaasti ja kunnioittavasti heidän rodustaan ja kulttuuristaan riippumatta. Me kansallissosialistit olemme sitä mieltä, että ihmisen tulisi olla ylpeä omasta kulttuuristaan ja perinnöstään, kunnioittaa esi-isiään ja heidän esi-isiensä elämäntapaa ja hyväksyä, että muillakin kansoilla on oikeus olla ylpeä omasta kulttuuristaan ja perinnöstään. Ihanteena on pyrkimys keskinäiseen ymmärrykseen ja kunnioitukseen. Meidän on muistettava, että aina kun kuulemme tai näemme sanat rasismi ja rasisti, kuulemme ja näemme sionistisen yhteiskuntasuunnittelun toiminnassa. Meidän velvollisuutemme arjalaisina on ylläpitää ja pyrkiä elämään omien arjalaisten arvojemme mukaisesti, joita ovat henkilökohtainen kunnia ja lojaalisuus kansaamme kohtaan.
________________________________________
David Myatt
KLIKKAA LINKKEJÄ ALLA OLEVIIN YOUTUBE-VIDEOIHIN:
Himmler tarkastaa Wehrmachtin muslimivapaaehtoisia (joulukuu 1943)
TAKAISIN TODELLISEEN HOLOKAUSTIIN
