Seuraava on ote Ben Klassenin kirjasta "The White Man's Bible":

TARSUKSEN PAAVALIN JA KRISTINUSKON TUHOISAT SEURAUKSET ROOMALAISEN SIVILISAATION TUHOAMISESSA.
Seuraavan kirjoitti juutalainen kirjailija Marcus Eli Ravage (1884-1965). Se ilmestyi nyt jo kadonneen Century Magazine -lehden helmikuun 1928 numerossa. Se on niin selkeä, niin suora ja sen seuraukset ovat niin kauaskantoisia, että täysi katastrofi, joka on tässä niin selvästi ilmaistu, jää tavalliselta hämmentyneeltä valkoiselta kristityltä täysin huomaamatta. Tässä on Ravagen artikkelin otsikko ja teksti: RAVAGE: TODELLINEN TAPAUS JUUTALAISIA VASTAAN

Tietenkin te paheksutte meitä. On turha väittää, ettette vihaa. Ei siis tuhlata aikaa kiistämisiin ja alibeihin. Tiedätte sen, ja minä tiedän sen, ja me ymmärrämme toisiamme. Jotkut parhaista ystävistänne ovat juutalaisia ja niin edelleen. Olen kuullut tuon kerran tai kahdesti, luulisin. Ja tiedän myös, että ette ota minua henkilökohtaisesti mukaan - "minua" tarkoitan ketään tiettyä yksittäistä juutalaista - kun heittelette meitä vastaan tukkukaupalla, koska minä olen, no, niin erilainen, ettekö tiedä, melkein yhtä hyvä kuin yksi teistä. Tuo pieni vapautus ei jotenkin liikuta minua kiitollisuuteen; mutta siitä viis nyt. Te inhoatte aggressiivisia, kiipeileviä, ponnistelevaisia, materialistisia ihmisiä - lyhyesti sanottuna niitä, jotka muistuttavat teitä niin paljon omista nousevista veljistänne. Me ymmärrämme toisiamme täydellisesti. En kanna kaunaa teitä vastaan.

Siunattu olkoon sieluni, en syytä ketään siitä, että inhoaa jotain. Se mikä minua kiehtoo tässä juutalaisvastaisuudessa, kuten te sitä leikitte, on teidän totaalinen sisuttomuutenne. Olette niin epäsuoria ja kierteleviä, käytätte niin läpinäkyviä tekosyitä, näytätte kärsivän itsetietoisuudesta niin kauheasti, että jos esitys ei olisi irvokas, se olisi ärsyttävää.

Ei ole kyse siitä, että olisitte amatöörejä: olette tehneet tätä jo yli viisitoista vuosisataa. Silti teitä katsellessa ja lapsellisia tekosyitänne kuunnellessa voisi saada sen vaikutelman, että ette itse tiedä, mistä on kyse. Te paheksutte meitä, mutta ette osaa sanoa selvästi, miksi. Keksitte joka toinen päivä uuden tekosyyn - syyksi sitä kutsutte - joka toinen päivä. Olette kasanneet itsellenne perusteluja nämä sadat vuodet, ja jokainen uusi keksintö on naurettavampi kuin edellinen, ja jokainen uusi tekosyy on ristiriidassa edellisen kanssa ja tekee sen tyhjäksi. Vielä muutama vuosi sitten kuulin, että olimme rahanahneita ja kaupallisia materialisteja; nyt kuiskitaan ympäriinsä, ettei mikään taide eikä mikään ammatti ole turvassa juutalaisten hyökkäykseltä. Olemme, jos teitä on uskominen, yhtä aikaa klaanimaisia ja eksklusiivisia ja sulautumattomia, koska emme solmi kanssanne avioliittoa, ja olemme myös kiipeilijöitä ja työntäjiä ja uhka teidän rodulliselle koskemattomuudellenne.

Elintasomme on niin alhainen, että luomme slummejanne ja hikiteollisuuttanne, ja niin korkea, että syrjäytämme teidät parhaista asuinalueistanne. Välttelemme isänmaallista velvollisuuttamme sota-aikana, koska olemme luonteeltamme ja perinteiltämme pasifisteja, ja me olemme universaalien sotien arkkisuunnittelijoita ja näiden sotien pääasiallisia hyötyjiä (ks. "Siionin vanhimpien pöytäkirjat").

Olemme samanaikaisesti kapitalismin perustajia ja johtavia kannattajia sekä kapitalismia vastaan suunnatun kapinan päätekijöitä. Varmasti, historiassa ei ole mitään meidän kaltaistamme monipuolisuutta varten! Ja, oi, melkein unohdin syiden syyn. Me olemme se jäykkäniskainen kansa, joka ei koskaan hyväksynyt kristinuskoa, ja me olemme se rikollinen kansa, joka ristiinnaulitsi sen perustajan.

Mutta sanon teille, että olette itsepetollisia. Teiltä puuttuu joko itsetuntemus tai rohkeus kohdata tosiasiat suoraan ja tunnustaa totuus. Ette paheksu juutalaisia siksi, että me ristiinnaulitsimme Jeesuksen, kuten jotkut teistä näyttävät ajattelevan, vaan siksi, että me synnytimme hänet. Todellinen riitanne meitä vastaan ei ole se, että olemme hylänneet kristinuskon, vaan se, että olemme pakottaneet teidät siihen! Teidän löyhät, ristiriitaiset syytöksenne meitä vastaan eivät vedä vertoja todistetulle historialliselle rikoksellemme. Syytätte meitä vallankumouksen lietsomisesta Moskovassa. Oletetaan, että myönnämme syytteen. Mitä siitä? Verrattuna siihen, mitä Paavali Tarsuksen juutalainen sai aikaan Roomassa, Venäjän mullistus on pelkkä katutappelu. Pidätte paljon meteliä ja raivoa juutalaisten kohtuuttomasta vaikutuksesta teattereissanne ja elokuvapalatsissanne. Oikein hyvä; myönnettäköön, että valituksenne on perusteltu. Mutta mitä se on verrattuna meidän huikeaan vaikutusvaltamme kirkkoihinne, kouluihinne, lakeihinne ja hallituksiinne ja niihin ajatuksiin, joita ajattelette joka päivä? Eräs kömpelö venäläinen väärentää joukon papereita ja julkaisee ne kirjassa nimeltä "Siionin viisaiden pöytäkirjat", joka osoittaa, että me suunnittelimme juonia maailmansodan aloittamiseksi. Te uskotte tuota kirjaa. Hyvä on. Väittelyn vuoksi allekirjoitamme sen jokaisen sanan. Se on aito ja alkuperäinen. Mutta mitä se on sen kiistattoman historiallisen salaliiton lisäksi, jonka olemme toteuttaneet, jota emme ole koskaan kiistäneet, koska teillä ei ole koskaan ollut rohkeutta syyttää meitä siitä, ja josta on olemassa täydelliset tiedot kaikkien luettavissa?

Jos todella olette tosissanne puhuessanne juutalaisten salaliitoista, enkö voisi kiinnittää huomionne yhteen, josta kannattaa puhua? Mitä hyötyä on tuhlata sanoja siihen, että juutalaiset rahoittajat, sanomalehtien omistajat ja elokuvamagnaatit väittävät juutalaisten hallitsevan julkista mielipidettänne, kun voisitte yhtä hyvin syyttää meitä siitä, että juutalaiset evankeliumit todistetusti hallitsevat koko sivilisaatiotanne?

Ette ole alkaneet ymmärtää syyllisyytemme todellista syvyyttä. Me olemme tunkeilijoita. Me olemme häiritsijöitä. Olemme kumouksellisia. Olemme ottaneet luonnollisen maailmanne, ihanteenne, kohtalonne ja tehneet niillä tuhoa. Me olemme olleet syynä paitsi viimeisimpään suursotaanne myös lähes kaikkiin sotiinne, emme ainoastaan Venäjän vaan myös kaikkiin muihin historianne suuriin vallankumouksiin. Olemme tuoneet eripuraa, hämmennystä ja turhautumista henkilökohtaiseen ja julkiseen elämäänne. Teemme sitä edelleen. Kukaan ei voi sanoa, kuinka kauan me vielä teemme sitä. Katsokaa hieman taaksepäin ja katsokaa, mitä on tapahtunut. Yhdeksäntoistasataa vuotta sitten olitte viaton, huoleton, pakanallinen rotu. Palvoitte lukemattomia jumalia ja jumalattaria, ilman, virtaavien purojen ja metsien henkiä. Olette olleet häpeämättömän ylpeitä alastoman ruumiinne loistosta. Veistelitte kuvia jumalistanne ja houkuttelevasta ihmishahmosta. Iloitsitte kentän, areenan ja taistelukentän taisteluista. Sota ja orjuus olivat kiinteitä instituutioita järjestelmissänne. Viihdytitte itsenne luonnon rinteillä ja laaksoissa, ja te pohdiskelitte elämän ihmeellisyyttä ja salaperäisyyttä ja loitte luonnontieteiden ja filosofian perustan. Teillä oli jalo, aistillinen kulttuuri, jota eivät häirinneet sosiaalisen omantunnon piikittelyt tai ihmisten tasa-arvoa koskevat tunteelliset kysymykset.

Kuka tietää, mikä suuri ja loistava kohtalo olisi voinut olla teidän, jos olisimme jättäneet teidät rauhaan. Mutta me emme jättäneet teitä yksin. Otimme teidät kädestä kiinni ja purimme sen kauniin ja anteliaan rakennelman, jonka olitte kasvattaneet, ja muutimme koko historianne kulun. Me valloitimme teidät niin kuin yksikään teidän valtakuntanne ei ole koskaan alistanut Afrikkaa tai Aasiaa. Ja me teimme sen kaiken ilman armeijoita, ilman luoteja, ilman verta tai kuohuntaa, ilman minkäänlaista voimaa. Teimme sen ainoastaan henkemme vastustamattomalla voimalla, ideoilla ja propagandalla. Teimme teistä halukkaita ja tiedostamattomia lähetystehtävämme kantajia koko maailmalle, maapallon barbaarisille roduille, lukemattomille syntymättömille sukupolville. Ymmärtämättä täysin, mitä teimme teille, teistä tuli rotuperinteemme laajoja edustajia, jotka veivät evankeliumimme maan tutkimattomiin ääriin. Heimotavoistamme on tullut moraalisääntönne ydin. Heimolakimme ovat olleet kaikkien teidän korkea-arvoisten perustuslakienne ja oikeusjärjestelmienne perustana. Legendamme ja kansantarumme ovat pyhiä tarinoita, joita laulatte lapsillenne. Runoilijamme ovat täyttäneet virsi- ja rukouskirjanne. Kansallisesta historiastamme on tullut välttämätön osa pastoreidenne, pappienne ja oppineidenne työtä. Kuninkaamme, valtiomiehemme, profeettamme ja soturimme ovat sankareitanne. Muinainen pieni maamme on teidän pyhä maanne. Kansalliskirjallisuutemme on teidän Pyhä Raamattunne. Se, mitä kansamme ajatteli ja opetti, on kietoutunut erottamattomasti puheeseenne ja perinteisiinne, kunnes ketään teistä ei voi kutsua sivistyneeksi, joka ei tunne rotuperintöämme. Juutalaiset käsityöläiset ja juutalaiset kalastajat ovat opettajanne ja pyhimyksenne, ja heidän kuvakseen on veistetty lukemattomia patsaita ja heidän muistolleen on pystytetty lukemattomia katedraaleja. Juutalainen neito on teidän äitiyden ja naiseuden ihanteenne. Juutalainen kapinallinen profeetta on uskonnollisen palvontanne keskeinen hahmo. Me olemme kukistaneet epäjumalanne, hylänneet rotuperintönne ja asettaneet niiden tilalle meidän Jumalamme ja perinteemme. Mikään historian valloitus ei voi edes etäisesti verrata tätä meidän puhdasta valloitustamme teistä.

Miten me teimme sen? Melkein vahingossa. Lähes kaksituhatta vuotta sitten kaukaisessa Palestiinassa uskontomme oli vajonnut rappioon ja materialismiin. Temppeli oli rahanvaihtajien hallussa. Rappeutuneet, itsekkäät papit ryöstivät kansaamme ja lihoivat. Sitten nousi nuori patriotisti-idealisti ja kiersi ympäri maata kehottamassa uskon herättämiseen. Hän ei ajatellut perustaa uutta kirkkoa. Kuten kaikki profeetat ennen häntä, hänen ainoa tavoitteensa oli puhdistaa ja elvyttää vanha uskontunnustus. Hän hyökkäsi pappien kimppuun ja ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä. Tämä toi hänet ristiriitaan vakiintuneen järjestyksen ja sen tukipilareiden kanssa. Maata miehittäneet Rooman viranomaiset pelkäsivät hänen vallankumouksellisen kiihkoilunsa olevan poliittinen yritys syrjäyttää heidät, pidättivät hänet, asettivat hänet oikeuteen ja tuomitsivat hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla, mikä oli tuohon aikaan yleinen teloitusmuoto.

Jeesus Nasaretilaisen seuraajat, pääasiassa orjia ja köyhiä työläisiä, kääntyivät surussaan ja pettymyksissään pois maailmasta ja muodostivat itselleen pasifististen vastarintaliikkeen vastustamattomien veljeskunnan, joka jakoi ristiinnaulitun johtajansa muiston ja eli yhdessä kommunistisesti. He olivat Juudeassa vain uusi lahko, jolla ei ollut valtaa eikä merkitystä, eivätkä he olleet ensimmäisiä eivätkä viimeisiä. Vasta sen jälkeen, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin, uusi uskontunnustus tuli näkyväksi. Silloin eräs isänmaallinen juutalainen nimeltä Paavali tai Saul keksi ajatuksen nöyryyttää Rooman valtaa tuhoamalla sen sotilaiden moraalin rakkauden ja vastustamattomuuden opeilla, joita pieni juutalaiskristittyjen lahko saarnasi. Hänestä tuli pakanoiden apostoli, hänestä, joka tähän asti oli ollut yksi aktiivisimmista ryhmän vainoojista. Ja Paavali teki työnsä niin hyvin, että neljän vuosisadan kuluessa suuri valtakunta, joka oli alistanut Palestiinan ja puolet maailmasta, oli raunioina. Ja Siionista lähteneestä laista tuli Rooman virallinen uskonto.

Tämä oli alku meidän valta-asemallemme maailmassanne. Mutta se oli vasta alkua. Tästä lähtien historianne on ollut vain taistelua herruudesta oman vanhan pakanallisen henkenne ja meidän juutalaisen henkemme välillä. Puolet sodistanne, suurista ja pienistä, ovat uskonsotia, joita käydään yhden tai toisen opetuksissamme olevan asian tulkinnasta. Ette ole juuri vapautuneet alkukantaisesta uskonnollisesta yksinkertaisuudestanne ja yrittäneet harjoittaa pakanallista roomalaista oppineisuutta, kun Luther nousi evankeliumiemme kanssa aseistautuneena kukistamaan teidät ja vahvistamaan uudelleen perintöämme. Ottakaa esimerkiksi kolme nykyajan tärkeintä vallankumousta - Ranskan, Amerikan ja Venäjän. Mitä muuta ne ovat kuin juutalaisen sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ajatuksen voitto? Ja loppu on vielä kaukana. Me hallitsemme teitä yhä. Juuri tällä hetkellä kirkkojanne repii kahtia sisällissota fundamentalistien ja modernistien välillä, toisin sanoen niiden välillä, jotka pitävät kirjaimellisesti kiinni opetuksistamme ja perinteistämme, ja niiden välillä, jotka pyrkivät hitain askelin syrjäyttämään meidät. Daytonissa, Tennesseessä, eräs Raamattuun perustuva yhteisö kieltää tieteenne opetuksen, koska se on ristiriidassa muinaisen juutalaisen kertomuksemme kanssa elämän synnystä; ja herra Bryan, juutalaisvastaisen Ku Klux Klanin johtaja demokraattisessa kansalliskokouksessa, käy elämänsä suurimman taistelun puolestamme huomaamatta ristiriitaa. Juutalaisten puritaaninen perintö puhkeaa yhä uudestaan ja uudestaan näyttämösensuurin, sunnuntaisin voimassa olevien sinisten lakien ja kansallisten kieltolakien aaltoina. Ja samalla kun näitä asioita tapahtuu, te höpisette juutalaisten vaikutuksesta elokuvissa!

Onko mikään ihme, että paheksutte meitä? Olemme tukkineet edistyksenne. Olemme pakottaneet teille vieraan kirjan ja vieraan uskon, jota ette pysty nielemään tai sulattamaan, joka on ristiriidassa syntyperäisen henkenne kanssa, joka pitää teidät ikuisesti pahoinvoivina ja jonka hylkäämiseen tai täydelliseen hyväksymiseen teiltä puuttuu henki. Täysin ette tietenkään ole koskaan hyväksyneet kristillisiä opetuksiamme. Sydämessänne olette edelleen pakanoita. Rakastatte edelleen sotaa, epäjumalankuvia ja riitoja. Olette edelleen ylpeitä alastoman ihmishahmon loistosta. Sosiaalinen omatuntonne on kaikesta demokratiasta ja kaikista yhteiskunnallisista vallankumouksistanne huolimatta edelleen säälittävän epätäydellinen. Olemme vain jakaneet sielunne, sekoittaneet impulssinne ja halvaannuttaneet halunne. Taistelun keskellä teidän on pakko polvistua sen edessä, joka käski teitä kääntämään toisenkin posken, joka sanoi: "Älkää vastustako pahaa" ja "Autuaita ovat rauhantekijät". Voitonhimossasi sinua häiritsee yhtäkkiä muisto sunnuntaikouluajoiltasi siitä, että älä ajattele huomista päivää. Teollisuustaisteluissasi, kun murskaisit lakon ilman tunnontuskia, sinulle muistutetaan yhtäkkiä, että köyhät ovat siunattuja ja että ihmiset ovat veljiä Herran isyydessä. Ja kun olet aikeissa antaa periksi kiusaukselle, juutalainen koulutuksesi painaa pelottavan käden olkapäällesi ja pyyhkäisee kiehuvan maljan huuliltasi.

Te kristityt ette ole koskaan kristillistyneet. Siinä määrin olemme epäonnistuneet kanssanne. Mutta olemme ikuisesti pilanneet teille pakanuuden hauskuuden. Miksi ette siis pahoittaisi mieltänne? Jos olisimme teidän sijassanne, emme varmaankaan pitäisi teistä yhtä lämpimästi kuin te meistä. Mutta meidän ei pitäisi peittelemättä kertoa teille, miksi. Meidän ei pitäisi turvautua tekosyihin ja läpinäkyviin verukkeisiin. Kun ympärillämme on miljoonia tuskallisen kunnioitettavia juutalaisia kauppiaita, meidän ei pitäisi loukata älyänne ja omaa rehellisyyttämme puhumalla kommunismista juutalaisena filosofiana. Ja kun miljoonat ahkerasti työskentelevät varattomat juutalaiset kaupustelijat ja työläiset ovat köyhiä, meidän ei pitäisi tehdä itseämme naurunalaisiksi puhumalla kansainvälisestä kapitalismista juutalaisena monopoliasemana. Ei, meidän pitäisi mennä suoraan asiaan. Meidän pitäisi tarkastella tätä sekavaa, tehotonta sekasotkua, jota kutsumme sivilisaatioksi, tätä puoliksi kristillistä, puoliksi pakanallista sekamelskaa, ja - jos paikkamme olisivat päinvastaiset - meidän pitäisi sanoa teille suoraan: "Tästä sekasotkusta kiitos teille, teidän profeetoillenne ja Raamatullenne."