Artikkelissa, joka lopulta ilmestyi 19. elokuuta 1945 Chicago Tribunen ja Washington Times-Heraldin etusivuilla, Trohan paljasti, että 20. tammikuuta 1945, kaksi päivää ennen lähtöään Jaltan kokoukseen Stalinin ja Churchillin kanssa, presidentti Roosevelt sai kenraali Douglas MacArthurilta 40-sivuisen muistion, jossa hahmoteltiin viisi erillistä japanilaisten korkeiden virkamiesten tekemää antautumisehdotusta. (Trohanin artikkelin koko teksti on julkaisussa Winter 1985-86 Journal, s. 508-512. )

Muistiosta kävi ilmi, että japanilaiset tarjosivat lähes samanlaisia antautumisehtoja kuin ne, jotka amerikkalaiset lopulta hyväksyivät 2. syyskuuta pidetyssä virallisessa antautumisseremoniassa - eli täydellistä antautumista kaikesta muusta paitsi keisarin henkilöstä. Rauhanehdot sisälsivät erityisesti seuraavaa:

• Kaikkien japanilaisten joukkojen ja aseiden täydellinen antautuminen kotimaassa, saarialueilla ja miehitetyissä maissa.
• Liittoutuneiden joukot miehittävät Japanin ja sen alueet amerikkalaisten johdolla.
• Japanin luopuminen kaikista sodan aikana vallatuista alueista sekä Mantšuriasta, Koreasta ja Taiwanista.
• Japanin teollisuuden säätely aseiden ja muiden sotavälineiden tuotannon lopettamiseksi.
• Kaikkien sotavankien ja internoitujen vapauttaminen.
• Nimettyjen sotarikollisten luovuttaminen. ¹

Harva ihminen voi käsittää, miten paljon kauheuksia ydinaseiden käyttö aiheutti. Hiroshiman siviilejä vastaan hyökättiin varhain aamulla. Kansalaiset valmistautuivat lähtemään töihin, lapset valmistautuivat kouluun, eikä kukaan ollut tietoinen siitä, mitä oli tulossa. Kun eversti Tibbits pudotti pommin, iskuaallot olivat niin voimakkaita, että ne heittelivät lentokonetta ympäri taivasta. Alue, johon pommi osui: keskusta oli yhtä kuuma kuin auringon pinta. Ihmiset sulautuivat seiniin, vain heidän hiiltyneiden kuviensa varjot jäivät jäljelle.

Eloonjääneiden ahdinko oli vielä paljon pahempi. Iho kuoriutui suoraan niiden monien luista, jotka olivat vielä elossa. Hiukset putosivat heidän päästään rykelminä. Sikiöt putosivat raskaana olevien naisten vatsoista. Monet muut kärsivät kolmannen asteen palovammoista ja pitkäaikaisista kauhistuttavista seurauksista, kuten lämpösäteilyn aiheuttamista keloidiarvista. Presidentti Truman puolusti vakaasti atomipommin käyttöä väittäen, että se "pelasti miljoonia ihmishenkiä" saattamalla sodan nopeasti päätökseen. Perustellessaan päätöstään hän meni jopa niin pitkälle, että julisti: "Maailma huomaa, että ensimmäinen atomipommi pudotettiin Hiroshimaan, sotilastukikohtaan. Tämä johtui siitä, että halusimme tässä ensimmäisessä iskussa välttää mahdollisuuksien mukaan siviilien tappamista."

Tämä oli järjetön lausunto. Itse asiassa lähes kaikki uhrit olivat siviilejä, ja Yhdysvaltain strateginen pommituskatsaus (joka julkaistiin vuonna 1946) totesi virallisessa raportissaan: "Hiroshima ja Nagasaki valittiin kohteiksi toimintojen ja väestön keskittymisen vuoksi." Jos atomipommin pudottamisella haluttiin tehdä Japanin johtajiin vaikutuksen uuden aseen valtavasta tuhovoimasta, se olisi voitu toteuttaa sijoittamalla se eristettyyn sotilastukikohtaan. Suuren kaupungin tuhoaminen ei ollut välttämätöntä. Ja olipa Hiroshiman räjähdyksen oikeutus mikä tahansa, Nagasakin toista pommitusta on paljon vaikeampi puolustaa.

Hampurin heinäkuun 1943 tulimyrskytuhon, Dresdenin helmikuun 1945 puolivälissä tapahtuneen holokaustin ja Tokion ja muiden japanilaisten kaupunkien tulipommitusten jälkeen Yhdysvaltain johtajat - kuten Yhdysvaltain armeijan kenraali Leslie Groves myöhemmin totesi - "olivat yleisesti ottaen tottuneet siviilien joukkotappamiseen". 2

"Kokeilu on ollut ylivoimainen menestys", presidentti Harry S. Truman kertoi tiettävästi laivatovereilleen kuultuaan, että Yhdysvaltain armeija oli pudottanut atomipommin Hiroshimaan.

"Pommitusten jälkeen japanilaiset elokuvantekijät yrittivät dokumentoida kauhua, jonka atomipommit jättivät Japaniin. Tunnistaessaan tämän mahdolliseksi uhaksi Yhdysvaltain armeija takavarikoi kaiken japanilaisen kuvamateriaalin ja antoi sitten määräyksen, jolla kiellettiin kaikki tuleva kuvaaminen." ³

Hiroshiman ja Nagasakin fakta ja fiktio:

• Valhe: Japanin kaupunkeihin pudotettiin lentolehtisiä, joilla varoitettiin siviilejä evakuoinnista.
• Totuus: Lentolehtisiä pudotettiin sen jälkeen, kun pommitimme Hiroshiman ja Nagasakin.

• Valhe: Atomipommien käyttö lyhensi sotaa.
• Totuus: Japanilaiset etsivät rauhaa palatessaan Potsdamin konferenssista 3. elokuuta 1945, kolme päivää ennen kuin Yhdysvaltain armeija pommitti Hiroshimaa.

• Valhe: Me pommitimme Hiroshimaa, joka oli tärkeä Japanin armeijan tukikohta.
• otuus: Pommitimme Hiroshiman keskustaa, jossa oli 350 000 asukasta.
• Totuus: Vain neljä kohdetta 30:stä oli itse asiassa sotilaskohteita. ⁴

Totuus: Hiroshiman ja Nagasakin atomipommitukset olivat juutalaisten suunnittelemia ja puoltamia kokeiluja.

"Meidän ei ehkä koskaan todellisuudessa tarvitse käyttää tätä ydinasetta sotilasoperaatioissa, sillä pelkkä uhka sen käytöstä saa minkä tahansa vastustajan antautumaan meille."
–Chaim Weizmann [juutalainen]

Viitteet:

¹ Institute for Historical Review Article: Was Hiroshima Necessary? Why the Atomic Bombings Could Have Been Avoided by By Mark Weber

² Ibid.

³ Ibid.

³ www.naturalnews.com/019176_atomic_bomb_Hiroshima

TAKAISIN TODELLISEEN HOLOKAUSTIIN