”Hyvin lyhyen ajan kuluttua”, kertoo eräs nainen, joka oli evakuoitu Kölnistä ja joka oli jäänyt loukkuun kellariin, ”meidän oli laitettava kaasunaamarit ja suojalasit päähämme. Savua ja höyryjä virtasi kellarin seinissä olevien aukkojen läpi molemmin puolin olevista toisista kellareista. Lapsilla ei ollut kaasunaamareita. Eniten kärsivät vanhukset ja lapset. Jouduin omin silmin seuraamaan, kun kolmen viikon ikäinen vauva tukehtui äitinsä syliin.”

”Aukiolla oli tuhansia ihmisiä, jotka seisoivat tiiviisti olkapäät vastakkain, eivät paniikissa, vaan hyvin mykkinä ja liikkumattomina. Heidän yläpuolellaan raivosivat tulipalot. Aseman sisäänkäynnin luona kasattiin jo kuolleiden lasten ja muiden kuolleiden kasoja, kun heitä tuotiin pois asemalta. 'Asemalla on täytynyt olla lasten juna. Kuolleita kasattiin yhä enemmän ja enemmän. Otin yhden heidän peittonsa lapselleni, joka ei ollut kuollut vaan elossa ja hirveän kylmä. Aamulla tuli joitakin iäkkäitä S.A.:n miehiä, ja yksi heistä auttoi minut ja perheeni pääsemään kaupungin läpi turvaan.” ¹

Dresdenin pommitukset olivat yhtä kauheita kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset. Dresden oli aseeton kaupunki, ja se oli yksi Saksan tärkeimmistä kulttuurikeskuksista. Dresdenin pommittaminen oli kansanmurha Saksan kansaa vastaan, ja koska se tapahtui sodan loppuvaiheessa, maaliskuussa 1945, hyökkäys tehtiin Saksan moraalin murtamiseksi entisestään. Hyökkäys tehtiin palopommeilla, ja siinä määrin, että lähes kaikki happi imettiin kaupungista ja Dresden muuttui tuhkaksi. Viattomien kärsimykset ylittivät mielikuvituksen. Tämä pommitus, kuten Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset, oli suora hyökkäys aseistamattomia siviilejä vastaan. Päivämäärät, jotka valittiin tälle Saksan kansaa vastaan suunnatulle hyökkäykselle, osuivat samaan aikaan kristillisen tuhkakeskiviikon pyhän päivän kanssa. Harva on tietoinen siitä, että "Pyhä Raamattu" ei ole muuta kuin juutalaisen noituuden kirja. Lisätietoja tästä on osoitteessa www.exposingchristianity.com. Juutalaiset käyttivät tätä tiettyä päivämäärää [kristittyjen henkisen energian ohjaamiseen] tuhotakseen Dresdenin tuhkaksi.

"Dresdenin tulipalo ruokki epäilyä siitä, että länsiliittoutuneet olivat kiinnostuneita vain saksalaisen kansan hävittämisestä", ehdotti Saksan palolaitoksen tarkastaja sodan jälkeen kirjoittamissaan muistelmissa. Ensimmäisestä hyökkäyksestä selvinneille Dresdenin asukkaille näytti siltä, että kaikki se, mitä heille oli kerrottu liittoutuneiden Morgenthau-suunnitelmasta, toteutui vain liian nopeasti. 2 "Kuten useimmat historialliset juutalaiset sotilasoperaatiot, toisen maailmansodan suuret joukkomurhat eivät tapahtuneet taistelukentällä vaan rauhallisissa naapurustoyhteisöissä. Tämä oli Esterin kirjan sanelun mukaista, jossa juutalaisia ohjataan joukkomurhaamaan naisia ja lapsia ja tuhoamaan niiden perheet, jotka uskaltavat vastustaa heitä.

”Näin tapahtui Dresdenissä, historiallisessa saksalaisessa kulttuurikeskuksessa, jonne oli kokoontunut tuhansia kommunismia paenneita saksalaisia naisia ja lapsia. Punainen Risti vakuutti heille, että he olisivat turvassa, vaikka juutalaiset kenraalit valmistautuivat murhaamaan miehiä. Verenhullut juutalaiset halusivat paitsi murhata mahdollisimman monta saksalaista siviiliä myös hävittää historiasta kaikki todisteet länsimaisesta sivistyksestä, valkoisen kulttuurin suurimmat esimerkit, jotka oli koottu Dresdeniin, korvaamattoman arvokkaan posliinin, korvaamattomat maalaukset, barokkihuonekalut ja rokokoo-kartanot kiviin kaiverrettuine runoineen. Kaikki tuhottiin joukkopommituksissa, joissa kuoli noin 300 000 saksalaista siviiliä kaupungissa, joka ei ollut edes sotilaskohde!

”Dresdenin tavoin myös Hiroshima oli muinainen kulttuurikeskus, jolla ei ollut näkyvää sotilaallista tavoitetta. Myös sen ei-taistelevia perheitä kuoli hirvittävästi satojatuhansia. Monet tuhoutuivat välittömästi ensimmäisen koskaan sotilasoperaatiossa käytetyn atomipommin murskaamina, mutta tuhannet muut uhrit elivät vuosia runneltuina ja palaneina, ja heidän raajansa ja elimensä mätänivät hitaasti pois säteilymyrkytyksen vuoksi. Jopa samaan aikaan kun japanilaiset virkamiehet anoivat epätoivoisesti rauhaa, juutalaiset määräsivät hätäisesti pudottamaan toisen atomipommin, tämän kerran Nagasakiin, mikä oli heidän helvetinpomminsa toinen "testi" avuttomia ei-taistelijoita vastaan, kuten Esterin kirjassa määrätään. Jälleen satojatuhansia siviilejä kuoli kauheasti."

"Ennen toista maailmansotaa Dresdeniä kutsuttiin 'Elben Firenzeksi' ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista arkkitehtuurinsa ja museoidensa vuoksi. Dresdenin panos sotaponnisteluihin oli minimaalinen verrattuna muihin saksalaisiin kaupunkeihin. Helmikuussa 1945 sinne hakeutui pakolaisia, jotka pakenivat Venäjän etenemistä idässä."
"Helmikuun 13. päivän yönä sadat RAF:n pommikoneet laskeutuivat Dresdeniin kahdessa aallossa ja pudottivat tappavan lastinsa umpimähkään kaupungin ylle. Kaupungin ilmapuolustus oli niin heikko, että vain kuusi Lancaster-pommikonetta ammuttiin alas. Aamuun mennessä noin 800 brittiläistä pommikonetta oli pudottanut Dresdeniin 1 478 tonnia räjähdepommeja ja 1 182 tonnia polttopommeja, mikä aiheutti suuren tulimyrskyn, joka tuhosi suurimman osan kaupungista ja tappoi lukuisia siviilejä. Myöhemmin samana päivänä, kun eloonjääneet pääsivät ulos kytevästä kaupungista, yli 300 yhdysvaltalaista pommikonetta alkoi pommittaa Dresdenin rautateitä, siltoja ja kuljetuslaitteita tappaen tuhansia ihmisiä. Helmikuun 15. päivänä toiset 200 yhdysvaltalaista pommikonetta jatkoivat hyökkäystä kaupungin infrastruktuuria vastaan. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain kahdeksannen ilmavoimien pommikoneet pudottivat Dresdeniin 954 tonnia räjähdepommeja ja 294 tonnia palopommeja. Myöhemmin kahdeksas ilmavoima pudotti vielä 2 800 tonnia pommeja Dresdeniin kolmessa muussa hyökkäyksessä ennen sodan loppua."
"Sodan lopussa Dresden oli niin pahoin vaurioitunut, että kaupunki oli käytännössä maan tasalla. Kourallinen historiallisia rakennuksia - Zwingerin palatsi, Dresdenin valtion oopperatalo ja useita hienoja kirkkoja - rakennettiin huolellisesti uudelleen raunioista, mutta muu osa kaupungista rakennettiin uudelleen tavallisista nykyaikaisista rakennuksista. Amerikkalainen kirjailija Kurt Vonnegut, joka oli sotavankina Dresdenissä liittoutuneiden hyökkäyksen aikana ja käsitteli kiistanalaista tapahtumaa kirjassaan Slaughterhouse-Five, sanoi sodanjälkeisestä Dresdenistä: "Se näytti paljolti Daytonilta, Ohiossa, jossa on enemmän avoimia alueita kuin Daytonissa. Maassa on varmasti tonneittain ihmisten luujauhoa." ³

"Kadut olivat täynnä satoja ruumiita", S.S. Obergruppenführer Kehrl kuvaili: "Äitejä lapsineen, nuorukaisia ja vanhuksia; joskus heidän ruumiinsa olivat hiiltyneitä ja palaneita, joskus koskemattomia; joskus he olivat pukeutuneita, joskus alastomia, vahamaisen kalpeina kuin räätälin nuket. He makasivat kaikissa asennoissa, milloin rauhallisina ja tyynenä, milloin hirvittävän vääntyneinä, ja kuoleman viimeinen taistelu huokui heidän kasvoillaan. Jopa ne, jotka olivat päässeet julkisiin ilmasuojiin, eivät olleet päässeet pakoon; siellä kohtaukset eivät juurikaan eronneet toisistaan, vaan olivat epätavallisia vain siellä, missä paniikki oli puhjennut ihmisten tajutessa kohtalon luonteen, jota he eivät koskaan välttyisi. "Siellä täällä luiden ja kallojen jäännösten sijainti paljasti, kuinka asukkaat olivat taistelleet toisiaan vastaan päästäkseen pois haudatuista vankiloistaan. Kun pelastusryhmät vihdoin useiden viikkojen jälkeen pääsivät hermeettisesti suljettuihin bunkkereihin ja suojiin, niiden sisällä syntynyt kuumuus oli ollut niin voimakas, ettei niiden asukkaista ollut jäljellä mitään; erääseen bunkkeriin oli jäänyt pehmeä, harmaan tuhkan aaltoileva kerros, jonka perusteella lääkärit pystyivät arvioimaan uhrien lukumäärän vain "250-300:ksi". Lääkäreitä käytettiin usein näissä karmeissa laskentatehtävissä, sillä Saksan valtakunnan tilastotoimisto laati 31. tammikuuta 1945 asti erittäin huolellisesti tilastotaulukoitaan ja tietojaan. Sulaneen metallin lammikot, jotka olivat aiemmin olleet niihin vietyjä kattiloita, paistinpannuja ja keittiövälineitä, todistivat myös näiden bunkkerien epätavallisista lämpötiloista. Ruumiiden talteenotto annettiin Sicherheitsund Hilfsdienstin (S.H.D.) tehtäväksi; pelastus- ja korjauspalvelun, joka oli organisoitu viiteen osastoon: palokunta, joka koostui paikallisista palokunnista erotuksena puolisotilaallisesta kansallisesta palvelusta; Instandsetzungsdienst, joka korjasi rikkoutuneita kaasuputkia, palautti sähkö- ja vesihuollon ja purki vaarallisia rakenteita; lääkintäpalvelu, jonka organisoi Saksan Punainen Risti; dekontaminaatiopalvelu, joka vastasi liittoutuneiden kaasuhyökkäysten vastatoimista, ja lopuksi eläinlääkintäpalvelu, joka hoiti haavoittunutta karja- ja lemmikkieläimiä." ⁴

"Joitakin ihmisiä oli kohdannut erittäin ikävä loppu, kun keskuslämmitysjärjestelmiin oli isketty ja kellarit olivat tulvineet kiehuvan kuumalla vedellä. Myös staattisiin vesisäiliöihin suojautuneita ihmisiä oli joissakin osissa kuumennettu kuoliaaksi. Esimerkiksi Muschinski-Strassen kulmassa sijaitseva vesisäiliö oli ilmeisesti kiehunut yön tulimyrskyn kovassa kuumuudessa. Vedessä kellui kymmenkunta ruumista, joiden iho oli kuumuudesta hummerinpunainen." ⁵

"Meteorologiassa kyseessä olevat lämpötilaerot ovat suuruusluokkaa 20-30 celsiusastetta. Tässä tulimyrskyssä ne olivat 600°, 800° tai jopa tuhannen celsiusasteen luokkaa. Tämä selitti tulimyrskytuulten valtavan väkivaltaisuuden. Ihmisiä heiteltiin ympäriinsä ja heittelehtivät kuin risut pitkin katuja, kun hirmumyrsky repi kaikki vaatteet heidän kehoistaan. Turvaan pakenevat ihmisjoukot joutuivat tornadon valtaamiksi, heitettiin liekkeihin ja poltettiin elävältä - holokausti sanan varsinaisessa merkityksessä." ⁶

Elokuva "Dresden" [2006] on hyvin realistinen kuvaus hirvittävästä tragediasta. Tämä elokuva on hyvin graafinen ja äärimmäisen surullinen.

Kurt Vonnegut Jr:n teoksessa "Slaughterhouse-Five" [1972] kerrotaan myös Dresdenin palopommituksesta.

Viitteet:

¹Apocalypse 1945: The Destruction of Dresden by David Irving Copyright © Parforce UK Ltd, London, 1995 and 2005

² Ibid.

³ This Day in History: Feb 13, 1945: Dresden devastated

⁴Apocalypse 1945: The Destruction of Dresden by David Irving Copyright © Parforce UK Ltd, London, 1995 and 2005

⁵ Ibid.

⁶ Ibid.

TAKAISIN TODELLISEEN HOLOKAUSTIIN